keskiviikko 29. syyskuuta 2021

 Ajattelin herättää tämän blogin henkiin muutaman vuoden takaa. Silloin kirjoittelin staffeista ja niiltä ajoilta mukana menossa on edelleen staffimummu Pampula. Pampula on nyt vajaa 12 -vuotias ja saanut kaverikseen pari whippetiä, Korpun ja Kiivin. Korppu on nyt kolme vuotta ja Kiivi vähän yli puolitoista vuotta. Ajattelin kirjoitella satunnaisesti yleisesti meidän kuulumisia ja koirien harrastuksiin liittyviä asoita. 

Vaikka Pampula pärjäsi kahden muun staffini kuoleman jälkeen ihan hyvin ainoana koirana niin alkoihan se pentukuume jyllätä kuitenkin jossain vaiheessa. Olin jo miettinyt eri rotuvaihtoehtoja ja yhtenä vahvana oli mm. Lancashireheeler, tutustuin rotuun aika hyvin, mutta sitten joku siinä alkoi kuitenkin tökkiä. Luin rodun JTO:n ja ehkä siinä mainittiin luonteiden osalta jotain sellaista mikä sai minut vaihtamaan suuntaa. Ystäväni Annika tuumasi jossain vaiheessa, että mites whippet! Siitä sitten olikin helppo lähteä tutustumaan näihin hauskan näköisiin, hieman honteloihin tyyppeihin. Tutustuminen olikin todella helppoa, koska monella staffitutullani oli whippetejä. Kävin myös koiranäyttelyissä tutustumassa rotuun ja kasvattajiin. Sieltä sai myös monta hyvää vinkkiä ja ajatuksia rodusta. Käytyäni moikkaamassa livenä montaa yksilöä päätös alkoi olla helppo. Annikan Hoppu oli ensimmäinen whippet johon tutustuin ja se oli kyllä menoa heti alusta. Hoppu oli todella avoin ja sydämellinen tyyppi. Yllätyinkin miten staffin oloinen se luonne tuntui olevan vaikka en oikein tiennytkään mitä odottaa. Tämä avoimuus ja sosiaalisuus oli minulle tärkeä seikka miettiessä uutta rotua, olin tottunut staffien kanssa sellaiseen ihmisystävällisyyteen ja reippauteen ja olin iloinen kun huomasin näitä samoja piirteitä kaikissa whippeteissä joita sain käydä tapaamassa. 

Koska Pampula ei ole mitenkään koiraystävällinen tyyppi staffimaiseen tapaan, niin minua jännitti kovasti miten se ottaa vastaan uuden tulokkaan. Sekä Korpun, että Kiivin kotiin tulo menikin erittäin hyvin ja sain huomata, että Pampula on selvästi laumakoira ja osaa suhtautua normaalisti pieneen pentuun, eikä heti yritä haukata sitä suuhunsa. Olen ollut uuden rodun valintaan erittäin tyytyväinen ja luulen, että pysyttelen jatkossakin tässä innostavassa, aktiivisessa ja hauskassa rodussa. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti