Kevät, vähän tuntui, että sitä sai taas tänä vuonna odottaa. Nyt on loputkin lumet sulaneet ja koiran tassullekin terävät hiekat ajettu kaduilta pois. Minua innoitti kirjoituspuuhiin tänne blogin puolelle se seikka, kun olen viime aikoina laittanut merkille miten minun ja Pampulan suhde on muuttunut, ilokseni parempaan suuntaan. Onhan se varmasti ihan loogista, että kun neiti saa nyt kaiken huomion ja ennen kaikkea puuhastellaan yhdessä enemmän niin Pampula on kyllä ottanut paljon enemmän kontaktia itse ja ulkonakin tottelee jo puolesta sanasta. Yllättävää kyllä Pampulan aggressiivisuus muita koiria kohtaan on myös vähentynyt ja se jos mikä on mahtava juttu. Tosin ne tosi pörröiset ja karvaiset isommat tummat koirat saavat vielä aika kovaa ryöpytystä osakseen jos en ole hoksannut ottaa Pampulaa käskyn alle tarpeeksi ajoissa. Pepin lopetuksesta tulee kohta jo puoli vuotta, ei uskoisi, Nopankin neljä kuukautta. Tuntuu, että noista surullisista tapahtumista olisi paljon vähemmän aikaa, mutta ehkä ne tapahtumat vain merkittävyytensä vuoksi ovat jääneet niin voimakkaina mieleen, että ajan kulku hämärtyy. Pampula on edelleen reipas hauveli ja ei ole näkynyt kaipauksia kavereita kohtaan. Täytyy sanoa, että nyt kun tähän yhden koiran talouteen on tottunut, niin mielessä käy, että olisiko se hyvä pitää aina näin. Nyt on aikaa touhuta koiran kanssa kunnolla ja keskittyä paremmin, Pampula on kätevä ottaa mukaan pikku reissuille eikä tarvitse hätäillä kotiintulon kanssa. Mutta katsotaan, pentukuume jyllää voimakkaana ajoittain, varsinkin ehkä näin keväänä kun tuntuu olevan muutenkin kaikenlaisia kuumeiluita päällä. Muutama kuva Pampulasta, mun rakas reipas mussukka!
 |
| Parsakaali on Pampulan lempparia! |
 |
| Välillä hassuillaan! |
 |
| Pampula hierotaan säännöllisesti |
 |
| Ulkona on lähes aina joku keppi suussa |
 |
| Suihkuttelujuttuja |
 |
| Rotta on lempparilelu |
 |
| Kerrostalokyttääjä vauhdissa |
