Let's Go 2015, Vantaa 6.9!

Olin aiemmin kesän alussa ilmoittanut Pepin tänne syksyn näyttelyyn, minut tällaiseen hurjaan tekoon innoitti niin vahvat asiat kuin Pepin ilmainen ilmomaksu ja se, että pääsin paikalle kätevästi bussilla. Me ei hirveästi enää näyttelyissä tyttöjen kanssa käydä niin tämä oli ihan piristävä reissu. Saatiinpahan taas Pepin kanssa laatuaikaa kahdestaan. Me lähdettiin aamupäivällä matkaan, kehä oli kivasti vasta iltapäivällä niin tämän takia ei ainakaan tarvinnut herätä kukonlaulun aikaan. Bussimatka kesti maks vartin ja käppäiltiin Hakunilan ostarilta kisapaikalle. Peppi innostui heti jopa vetämään hihnassa kun kuuli koirien haukuntaa kun lähestyimme urheilukenttää missä näyttelykehät olivat. Yritin etsiä rokotustentarkastuspaikkaa, mutta en kyllä  ollenkaan bongannut sitä vaikka kiersin koko kehien ympäristön, no, rokotukset oli kuitenkin kunnossa ja marssimme sitten suoraan kehän laidalle. Oltiin ihan ajoissa paikalla niin mentiin sitten ennen staffikehän alkua moikkaamaan mm. Minnaa hänen MINJI-myyntipisteelle. Siellä oli pikkuinen ranskistyttö Ritva myös ilahduttamassa ihmisiä ja muita ohikulkijoita. Tunnelma oli kivan rento ja mikä parasta, keli oli mainio. Aurinko oli ajoittain jopa kesäisen kuuma, se keli kelpasi luvatun sateen sijaan. Muutkin kojut kurkattua me harkattiin Pepin kanssa  liikkeitä pikkasen, mutta eikös se niin mene, että lahjattomat treenaa. :) Peppi nosteli koipiaan siihen malliin, että tuumasin ettei liikkeitä tarvitse paljon harjoitella, että hyvin menee vaikka vähän kylmiltäänkin.

Kehä alkoi vihdoin ja staffeja oli ilmoitettu vain 11 paikalle, joten kehä eteni suhteellisen rivakasti. Paikalla oli ihan kivan näköisiä stafferoita, pari tuttua ihmistäkin siellä vilahti ja vaihdoinpa osan kanssa muutaman sanankin. Yritin olla tuumailematta mitään ylimääräistä siinä ennen meidän h-hetkeä. Sen sijaan päätin vielä leikittää Peppiä ennen omaa vuoroa jotta kehään mennessä olisi mukavan rento ja mukava olo. Tämä tepsi ja näyttelysihteerin huutaessa meitä kehään Peppi suorastaan ryntäsi tuomarin syliin. Onneksi tiesin, että tämä tuomari pitää veteraanikoirista, joten ei haitannut vaikka Peppi hiukan intoilikin. Tuomari tarkasteli Peppiä ensin hiukan ja liikutti meitä sitten. Peppi liikkui mukavan reippaasti ja iloisesti, minäkin taisin muistaa hymyillä, hauskaa oli. Peppi sai ihanan arvostelun ja ihan turhaan olin aiemmin mielessäni manaillut vaikka mitä arvosanoja. Peppi sai lopulta hienon arvostelun lisäksi laatuarvosanan ERInomainen, sertifikaattia ei tullut tällä kertaa. Mutta Peppi oli kuitenkin ERI:llä rotunsa paras veteraani mikä oli ihan huippujuttu. Mahtis pikku piipahdus lähinäyttelyssä, olen tosi ylpeä miten iloinen, sosiaalinen ja reipas mun yli kymmenen vuotias muruseni oli ja on. Tuossa se tuhisee sohvalla, masu täynnä possunkorvaa minkä sai hienon ruusukkeen ja pokaalin lisäksi palkkioksi reissusta. Katsotaan jos me innostutaan joskus vielä menemään uudelleen vetskukehään Pepin kanssa..

Pepin arvostelu ja muutama kuvanen päivästä! Arvostelun viimeinen lause ilahdutti erityisesti! (Tuomarina toimi suomalainen Leni Finne.)  tulokset löytyy tuolta!

"Oikeat mittasuhteet. Riittävä luusto. Lähes oikealinjainen pää. Kauniit tummat silmät. Jo hieman kuivunut kuono-osa. Hyvät korvat ja kaula. Hieman painunut ylälinja. Erinomainen eturinta. Oikean mallinen rintakehä. Ok takakulmaukset. Oikea askelpituus. Erinomaisen pirteä veteraani."