Peppi in memoriam!

Meillä on ollut surua, Peppi jouduttiin lopettamaan marraskuun 2. päivä, koska murulla todettiin vatsassa kasvaimia, joita ei voitu poistaa, sisäinen verenvuoto aiheutti akuutin kivun ja tuon ultran jälkeen jossa kasvaimet todettiin lääkäri suositteli, että Peppi päästetään pois. Olin musertunut tuosta diagnoosista, mutta vaihtoehtoja ei ollut, Peppi oli pääsettävä kivuistaan. Peppi oli pennusta mummuksi asti maailman kiltein staffi, mun rakas murunen, taitava temppuilija, luonnetestissäkin todettu hyvähermoiseksi ja hyvin toimivaksi staffiksi, näyttelyissäkin Peppi pärjäsi saaden mm Viron ja Suomen valionarvot.  Pepin kanssa ehdimme ilahduttaa ihmisiä parin vuoden ajan kennelliiton kaverikoiratoiminnassa, muistan aina miten Peppi ilakoi kun kaivoin kaverikoirahuivin kaapista, neiti tiesi, että nyt on kivaa tiedossa! Vieläkin vajaa pari kuukautta Pepin kuolemasta suru puristaa rintaa ajoittain kovasti, ikävä on valtava. Miten yksi koira voikin tuoda elämään niin paljon iloa! Peppi, aina muistoissa,

Kaivaten Tamara, Noppa ja Pampula 💜💜