Noppa in memoriam!

Elämä on välillä kummallista ja asioita saattaa tapahtua lyhyen ajan sisällä paljonkin! Pepin kuolemasta on vain kaksi kuukautta kun jouduin lopettamaan Nopan, rakkaan ensimmäisen oman koirani. Nopalla vaikeutui hengitys 31.12 eli uuden vuoden aattona ja Pampulan syntymäpäivänä. Kiiruhdimme Viikkiin hätäpäivystykseen, jossa ei annettu hyvää ennustetta Nopan voinnille joten minun piti tehdä raskas päätös päästää Noppa Pepin luokse. Nopan poismeno ei ollut niin suuri järkytys kuin Pepin kuolema, joka tuli niin sanotusti puskista eteen. Nopan kroppa ja vointi oli ikään kuuluvan oloinen, Noppahan oli jo 15 vuotta ja 7 kuukautta vanha herra. Noppa oli kuitenkin suhteellisen reipas koira ikäisekseen ihan tuohon viimeiseen päivään saakka. Noppa söi ja joi, liikkui ulkona reippaasti ja leikki sisällä, saimme nauttia Nopan seurasta täysillä loppuun asti. Nyt on kyllä jotenkin outo ja ja tyhjä olo, en ole vielä toipunut Pepin kuolemasta ja nyt surraan yhtäkkiä toistakin rakasta. Se tuo lohtua, että Nopan tila eteni tavallaan nopeasti eikä Noppa kärsinyt liikaa tai pitkään, Nopalla oli hyvä ja pitkä elämä ja Noppa toi iloa monen elämään. Nyt me opettelemme Pampulan kanssa uutta elämää, hieman huolestuttaa, että miten Pampula tottuu olemaan ilman yhtään koirakaveria, kun on koko elämänsä jonkun kaverin kanssa aina jakanut. Onneksi Pampula on aina leimautunut enemmän ihmisiin kuin koirakavereihin niin ehkä neiti tottuu nopeastikin tähän uuteen elämäntilanteeseen. Noppa, me kaivataan sua tosi paljon, mutta nyt saat taas leikkiä ja olla Pepin kanssa! 💜 Me nähdään vielä!